Noniin. Kahvittelut suoritettu onnistuneesti. Hurmuri olikin juuri sellainen kuin oletin, siis oikein mukava ja fiksu kerrassaan.

Vähän jänskätti tapaamispaikan pihassa ja autossa istuessa melkeinpä iski epätoivo uskallanko astua ulos. Otin itseäni niskasta kuitenkin kiinni ja harpoin kuppilaan, vilkuiltuani paikan läpi en löytänyt häntä. Istuuduin pöytään ja vilkaisin kelloa todetakseni että olin hyvin ajoissa. Odotus oli pitkä, suorastaan repi riekaleiksi kun vaan koitin silmäillä tuota tyyppiä. Viimein kuitenkin siististi ja hyvänmaun mukaan pukeutunut jannu asteli ovesta sisään, en tarkalleen muista vedinkö leveän hymyn vai sopersinko jotain tervehdyksenomaista hänelle.

Haettiin kahvit jonka aikana vilkuilin taka-alalta häntä päästä varpaisiin, kassatäti taisi tämän huomata ja virnisteli tiskin takaa minulle. Nam. Sekavassa ajatustilassa riisuin häntä jo silmilläni kovaa vauhtia. Ilman taka-ajatuksia tietenkin! Molemmat taisivat olla yhtä jännittyneitä ja kipsissä että kahvit tuntuivat läikkyvän pitkin lattiaa ja puheesta tuli totaalisen epäselkeää.

Istuin vastapäätä tätä seuralaistani, ihanan tapani mukaan tuijotin kuin yleinen syyttäjä suoraan toisen silmiin. Niistä heijastui tietynlainen epävarmuus mutta kuitenkin joku veikeä pilke oli havaittavissa. Juteltiin niitä näitä ja join kahvini turhan reippaasti. Tunnelma pikku hiljaa rauhoittui ja molemmat taisivat rentoutua. Ainakin minun osalta. Päätimme lähteä yhdelle paikalliseen baariin jonne tämä lupasi kyyditä minut, turhaan ajettaisiin kahdella autolla. Hetkeäkään ajattelematta olin jo istumassa vieraan autossa. Saavuttuamme tämä taas maksoi kaiken (kahvit) että kaljat omasta pussistaan sekä vielä availi herrasmiehenä ovetkin. Yritin nahistella asiasta että oisin kyllä voinut nuo vuorostani maksaa, mutta turha luulo. Juttu jatkui entisestään, hurmuri varmaan vasta tässä kohtaa osasi olla oikeasti ihan kokonaan rento seurassani.

Kaljojen jälkeen lähdettiin vielä ajelemaan kylää ympäri, keskustelimme pitkän tovin kaikesta ja tuo uskalsi jopa näyttää huonot tapansa. Hyh sanon minä, mutta eipä tuolta silti pisteet pudonneet minnekkään. Aika vierähti mukavasti ja olisi varmaan mennyt enemmänkin jos huomenna minulla ollut meno olisi myöhemmin. Toivoin että näkisin häntä toisenkin kerran ja tämä ainakin myönteisesti tähän vastasi. Wuhuu! Olin onnellinen, sillä tämä jollain tapaa tuntui niin omalta tai omanlaiselta ihmiseltä.