Taas vierähtänyt aikaa etten ole tänne kirjoitellut mitään. Aika ei riitä jokaiseen asiaan joten jostain päin sitä on revittävä.

Hurmurin kanssa ollaan vietetty tiiviisti aikaa ja kyseinen tyyppi vaan tuntuu entistä paremmalta. Kuin se olisi jo pyörinyt tuossa pidemmän aikaan, se kaikki turha jännitys sun muu on kokonaan unohtunut. Käytin sitä porukoilla kahvilla sekä tallillekkin sen raahasin mukaani. Ei minkäänlaista vastarintaa tai elettäkään että se olisi halunnut pois. Hyvä niin, olen ihan järjettömän onnellinen. Näin sen ystävät viikonloppuna ja vaikuttivat hyviltä tyypeiltä jopa parin promillen humalassa. Pitäisi enää tutustuttaan se mun ystäviin, toisaalta jännittää niiden suhtautuminen mutta taas toisaalta vitut niistä. Kaikki aikanaan vai miten se oli. Oon vain niin hätänen ettei mitään rajaa.

Eksä taas kiusaa tai en saa pidettyä sitä kaukana itsestäni. Sen tyyli luoda muhun kontakti on niin perseestä, en vaan sitten osaa sanoa ei. Mulkku. Minä. Se pitää poistaa lopullisesti elämästä jos hurmurin kanssa aikoo jotain vakavampaa..