Päivät vilisivät silmissä Puerto Ricossa ja matka sujui paremmin kuin osasin odottaa. Jäi hyvä mieli kaikinpuolin ja koko reissu oli mahtava. Paljon ihmeteltävää ja seikkailtavaa riitti, rentoutumista unohtamatta. Alkoholilla tuli läträttyä aivan liian paljon, nyt ehkä inauksen harmittaa kun treenit meni överiks.

Kuitenkin heti eilen olin rellestämässä salilla ja olikin hieman koko touhua ikävä! Aamulla huomasi että paikat tulivat enemmän kuin normaalisti kipeiksi, mutta se on vain hyvä. Uuteen nousuun ja huomenna taas salille kolisteleen. Tällä kertaa on aika makea rusketus, kelpaa katsella itseään peilistä ;)

Kotiin palatessa olikin iloinen joukko miespuolisia ihmisiä "vastassa". Nettisankari oli huomiota herättävästi käyttäytynyt jo viikolla facebookissa, mutta tuo uskomaton mies sai minut hymyilemään kyselemällä jos ehtisin nähdä.. Vaikea tuostakin on kieltäytyä mutta väsymys painoi sen verran jälleen ettei pysty. Tai pystyy mutten kykyne, haluan olla täydessä latingissa! Jos ensiviikonloppuna.. Hope so.

Herra x vai miksikä häntä kutsuin, no joka tapauksessa tämä miehen puolikas joka nappaa muttei sitten kuitenkaan. Tivasi ja pommitti haluavansa nähdä, meni jo aikalailla hermo tuollaiseen lapselliseen käyttäytymiseen. Myönnyin tyhmänä lopulta ja naama happamana yritin pitää jonkinlaista seuraa kunnes hieman tökerösti ilmoitin haluavani nukkumaan nyt. Huh. Väärin tein taas, tuo kun on niin viaton kaikkeen tähän paskaan. Tiedä kuinka kamala sen selän takana oikeasti olen.

Täytynee myöntää että kuviot vain sotkeentuvat entisestään. Tein itselleni profiilin eräälle treffihaku palstalle puoliksi läpällä, ilman kuvaa ettei kukaan tutuista tunnista. Kirjoitin kyllä kaiken sinne totuudenmukaisesti itsestäni ja hieman vihjailevasti mutta en ikinä odottanut mitään järkevää vastausta ikinä keneltäkään. Koskaan ei pitäisi sanoa ettei ikinä, sillä eipä mennyt aikaakaan kun ensimmäinen vastaus tuli. Se pysäytti täysin. Hänen vastaustaan lukiessani kuvittelin olevani unessa ja ettei tämä ole totta. Menin kirjaimellisesti sanattomaksi ja tekstin loputtua päätin että tän tyypin täytyy olla jotain. Kukaan aikaisempi ei ole tuollaista temppua tehnyt, yleensä ennakkoluuloni huutavat jo ensimmäisen lauseen kohdalla niin ettei muita ajatuksia kuule. Nyt oli pelkkä hiljaisuus. Se oli musertava tunne hyvällä tavalla. Kirjoitellessani vastausta tälle "hurmurille", mietin pääni puhki miten kaiken laitan että hän ehkä vieläkin voisi olla kiinnostunut. Edelleen kuten asiat ovat mutta no, ei ihan niin päällekäyvästi kuin normaalisti.

Lomalla mietin tätä hurmuria monesti ja miten ihmeessä tuollainen voikaan osua kohdalleni. Kirjoittelimme netin välityksellä monia kertoja, ilman kuvia, nimiä mitään mistä välttämättä tunnistaisi. Mitä enemmän sain tietää, sitä paremmalta se kuulosti. Järjettömän hyvältä. Jopa niin loistavalta että unohdin kokonaan tämän olevan vuoden nuorempi, yleensä olisin kiertänyt tälläiset jo kaukaa. Lopuksi oli otettava riski ja vietävä asiaa eteenpäin. Hieman epäröiden kerroin nimeni ja pyysin tsekkaamaan mitä tuo mahtaisi ulkonäöstäni pitää facebookin perusteella. Nappaisiko hänen makuunsa ollenkaan. Voi sitä riemua kun huomasin tämän kaveripyynnön. Suloisen nimen takaa paljastui aikas kuolattava nuori mies, jolla elämässä riittää vauhtia. Juuri sitä mitä toivoinkin tuolla jossain syvällä sisimmässäni.

Hetken profiilia selattua ja vilkaistua viimeisintä hänen viestiään, unohdin hengittää. Kyseinen tyyppi on vanhan hevostelukaverin veli ja tuntee useita tuttuja sekä asustaakin vielä tuossa lähellä. Luultavasti olen häneen joskus törmännyt, kasvoissa oli jotain tuttua. Voi elämä. Miten tää maailma on näin pieni? Lievästä järkytyksestä huolimatta päätin sen olla haittaamatta. Juteltiin taas pitkä tovi ja juttu luisti mukavasti. Sovittiin alustavasti lähteä tulevana viikonloppuna kahville ja katsoa mitä tapahtuu kasvokkain. Eikö se vois olla nyt heti? Sillä ehdolla että saisin laittautua ensin! Nyt tänne heti. Haluan palavasti tietää ja nähdä millainen tämä sitten ihan luonnossa on. Täällä virtuaali maailmassa turhankin täydellinen epätäydellisyyksineen. Hullu minä.

Ehkä sitten raportoin tänne miten meni. Jos meni ollenkaan. Tässä kohtaa tunnen etten millään voi olla riittävä. Se on jotain sellasta mitä en voi saada, edes koskettaa jos kaikki sen puheet on totta. Tai kun takaraivossa taas neiti epäilevä räyhää että kuitenkin pinnan alta paljastuu suuri kusipää joka on vaan pimpsan perässä. Mutta miksi sitten vaiva kaiken tän eteen? Ristiriitaista. Toimintaa kiitos ja rehellisiä vastauksia.

Tämä neiti lähtee nyt kuitenkin untenmaille. Ei jäätävillä univeloilla kehtaa mihinkään lähteä tai näyttää kaamealta silmäpussi oliolta! Kai pyörin seuraavat hetket sängyn laidasta laitaan miettien miten mun käy ja mitä oon TAAS tekemässä. Kuittaan iloisesti tämän. Öitä.